Kiva kun tulit kotisivuilleni kerron tässä hieman koiristani sekä myös itsestäni. Kasvattini syntyvät ja kasvavat kotioloissa perheen keskellä. Tutustuen pentuaikanaan kissaan, meidän muihin koiriin. Vartuttuaan sopivasti ne saavat kokemuksia vieraista ja kaikenlaisesta maan ja taivaan väliltä, muistaen kuitenkin että liika on liikaa. Jokainen pentue on suunniteltu niin, että se täyttää kriteerini ja voin yhdistelmästä jättää itselleni näin ollen jalostuskoiran. Mahdollisuutta suureen koiramäärään meillä kotona ei ole, mutta toisin ollessakin ajatukseni koirasta yksilönä ja perheen jäsenenä ei myöskään sallisi koiramäärän kasvattamista suureksi. Joten hyviä ja yhteistyökykyisiä sijoituskoteja aina silloin tällöin etsiskelen. Pennut lähtevät uusiin hyviin ja vastuuntuntoisiin koteihinsa tunnistusmerkittyinä (mikrosiru), terveys- ja silmätarkistettuina. Pennun mukana tulee (kirjalliset) hoito-, ruokintaohjeet. Olen aina käytettävissä jos eteen tulee ongelmia tai kysymyksiä.
	Jesse, ystäväni isolla Y:llä 1980-1993 Tutustumiseni koiramaailmaan alkoi maailman parhaan ja viisaan Jessen kasvukumppanina. Koska en saanut vanhemmiltani lupaa ottaa koiraa menin siitä mistä aita oli matalin ja toin sellaisen taloon ilman lupaa kysymättä En kyllä suosittele muille =)). Jessestä tuli kuitenkin koko perheen ystävä isolla Y:llä. Äitini oli siihen aikaan lähi kioskissa töissä ja Jesse keksi jostain tällaisen jutun. Hän marssi kioskille itsekseen lakun hakuretkelle käyttäen oikeaoppisesti tien vasenta reunaa. Meni kioskin takaovelle haukkumaan. Jesse sai lakunsa ja palasi määrätietoisesti tien vasenta laitaan takaisin kotia. Suoraan mansikkamaalle jossa se kuori lakunsa ja söi sen vasta sitten. Isäni Jesse "koulutti" kuumentamaan saunamakkaraa. Aina, kun sauna lämmitettiin. Jesse uskollisesti istui odottamassa herkkua saunaneteisessä. Ja odotushan tietysti oli pakko palkita. Jesse oli aina vartiossa vaunujen vieressä, kun Jenna (vanhempi tytär) oli vaunuissa pihalla nukkumassa. Uskollinen paimen=) Ystäväni oli monirotuinen cocktail, collieta ja muuta….
	Lapset Nuorempi, Hanna kahlaa äidin jälkiä. Lappeenrannan koiranäyttelyn talkoot on tytölle tuttua puuhaa. Hanna on myös esittänyt koiriamme lapsi & koira luokassa mätsäreissä. Hanna aika sitkeästi marssittaa myös koiria lenkillä. Koirista näyttäisi olevan tulossa hyvä harrastus myös hänelle. Tällä hetkellä tosin näyttää siltä, että hevoset taitavat olla ykkösiä. Hanna on ratsastanut nyt kuusi vuotta ja kisoihin mieli halajaa kovasti. Aika näyttää mitä tuleman pitää.
	Isompi neiti, Jenna, valmistui kokiksi ja niin sanotusti vain rakastaa koiria, ne ovat hänen ystäviään ja niitä ulkoilutetaan kun kiireiltään ehtii. Jenna on tähän mennessä se parhaiten käyttäytyvä ja parhaiten koulutettu jälkeläiseni.. Ja siitä saavutuksesta minä olen ylpeä!! Ei ollut onneksi kovin raskas työ. (Hiukan huumoria!!! - Design By Jenna)
	Kissa Miina-kissa on myös talossa ja se on ainoa nelijalkainen, joka uskaltaa tehdä asioita oman päänsä mukaan. Miina on omasta mielestään äidin "oikeakäsi", ainakin koiria komennettaessa. Miinan maha on kuin pohjaton kaivo, jonne uppoaa ihan mitä vaan. Kuten kuvakin sen kertoo - kahvikin maistuu. Lempipaikkoja on pahvilaatikot, joiden lähelle koirat eivät uskalla mennä. Ne tietävät kokemuksesta kuinka kovin tämä tiikeri-kissamme puolustaa reviiriään.
	Haaveeni, koirani Collie on aina ollut sydäntä lähellä. Mummollani oli soopeliuros Rindy ja tädilläni soopeliuros Aku 70-luvulla. Akun ja tätini perheen kanssa tuli monet retket tehtyä. Joita on vieläkin oikein mukava muistella:=) Vihdoin sain hankittua soopelinartun, Bellan. Jonka piti olla unelmien täyttymys, unelmieni koira, soopeli narttu, tervepäinen ja jalostuskelpoinen yksilö. Elämässä alkoi kova kouluttautuminen koiramaailmaan. Kaverini jotka ovat kilpailleet pk- , toko- , sekä metsästyskokeissa alkoivat pikkuhiljaa vihjailla, että sille koiralle kuulemma pitäisi jotain tehdäkin, kouluttamisesta höpöttivät. Ison koiran ottaessaan ei kuulemma riitäkään, että seisoo hihna kourassa ja hymyilee typerää onnellista hymyä (siinä se nyt on, se unelma katsokaa ihmiset) . Vaan sille olennolle siellä narun päässä on todellakin tehtävä jotakin. No kaverit ja Bellan kasvattaja hakkasivat vuoroillaan päätäni seinään (väittävät kovapäiseksi). Ei aina niin kauniisti sanoneet ja opettaneet, mutta lopulta alkoi omat selitykset jäädä vähemmälle ja koira jotakin oppia, kun itse aloin oppia jotain koirankouluttamisesta. Bellan kanssa on harrastettu tokoa ihan omaksi iloksi. Bellasta kasvoi söpöläinen ja se pärjäsi näyttelyissä ihan kivasti. Mutta valitettavasti Bella on paukkuarka eikä lonkiltaankaan terve. Jonka takia pentuhaaveet hautasin aivan kokonaan. Bella asustaa nykyään Jennan kanssa.
	Iitu Tarina saa sitten jatkoa, vannoutuneena soopelinartun ihailijana havaitsin yhtäkkiä, että käteeni ilmestyi toinen narttu. Se oli vain trikki. Iitun kanssa en unelmoinut pennuista alkuun ollenkaan. Iitu oli huostaan otettu huonoista oloista. Bellan kasvattajan kautta siipieni suojaan tuotu. Uskalsin Iitun kuitenkin meille ottaa, koska tunsin emän hyvin. Ainut trauma, mikä Iitulle on jäänyt. On isot lihavat, silmälasipäiset, lippahattuiset miehet, ne ovat "pelottavia". Niinpä lenkkeilin tämän "ruman ankanpoikasen" kanssa josta pikkuhiljaa sadun tavoin kehittyi "joutsen", (ei kuitenkaan muuttunut soopeliksi niin kuin saduissa). Pikku hiljaa ajatus Iitun pennuista rupesi pyörimääm päässä. Iitu terveystutkittiin ja oli terve lonkilta kuin silmiltään, perusterveys muutenkin kohdallaan.Iitu täyttää tänä vuonna 8. Eläinlääkärissä ollaan käyty vain rokotuksilla. Hilppasin kasvattajakurssille 2002, kennelnimi myönnettiin 2003 ja ei muuta kuin omaa soopeli unelmaa toteuttamaan.
	A-pennut Iitun ensimmäiset pennut on Black Gary Jackeroo Joen "Jasson" kanssa. Jassoon tutustuin ja ihastuin tokotreeneissä. Jo silloin sanoin Jasson omistajalle. Kun minulla on sopiva tyttö-ystävä Jassolle niin taatusti tullaan vierailulle. Pennut syntyivät 6.4.2003 kaikki trikkejä!! Nemon siskon Nellin sijoitin, mutta lonkkakuvissa ilmeni lievä lonkkavika C/B joten en Nelliä koskaan käyttänyt jalostukseen. Kotiin jäi pentueesta Jensahan April Arian Nemo, koska itse niin päätti. Nemo tuli 2,5 viikkoisena pentuna pentulaatikosta ulos ja on siitä asti seurannut minua kuin hai laivaan. Ja onneksi jäi, ei ole koskaan tarvinnut tuota ratkaisua katua. Nemon kanssa tokoillaan ja käydään LPKY:n lastenvetovetokeikoilla. Nemo rakastaa noita keikkoja. Hei toppuutahan Satu nyt ja kuuntele kun "varamamma- Päxä" tarinoi Nemosta oikeaa asiaa :) Kuka sanoo että Nemo rakastaa esim..keikkoja; haloo Nemo rakastaa varamammaa!!!!!! Saattaa se vähän tykätä joistain pikkuasioista esim: "varamamman" koirista, mutta siinä ne tykkäämiset sitten onkin. Nemo on ollut sellainen matkani colliepojan korvien väliseen tilaan. Nemon elämää olen seuraillut pentulaatikosta asti. Satun kera herjallaan haasteltiin useampaankin kertaan ajatusta, mitäs jos Nemon kanssa kokeilisin BH-koetta. Hetken mietittyämme älykkäinä ja nopean toiminnan yksilöinä päätimme, että laitetaan 5 viikkoa aikaa näillä olemassa olevilla pohjilla ja katsotaan mitä syntyy. Nostelin Nemon saalispuolta jotta tekemiseen löytyisi vähän vauhtia ja tekemisen meininkiä. Muutenkin rääkkäsin sen korvienväliä ja pitihän meidän jotain tottikseen viittaavaakin tehdä ja tehtiinkin. Kaupunkiosuus, siihen luotimme täysin peace of cake.. ja kun koe-päivä koitti no BH:ta lähdettiin Nemon kanssa halemaan ja sehän me sieltä haettiin.. ei siinä sen kummempia. HÖH sanoisi Nemo, että, jotta eikö se pitänyt sieltä hakeakin. Päxä ps. jatkakoon Satu nyt tästä, kun tuli oikaistua muutama tärkeä pointti tuon Nemon kohdalla kohilleen… Kiitoksia vara-mamma Päxälle oikaisusta:=)
	B-pennut Iitun toinen pentue "Chesterin" Ingledene Dream Lover kanssa syntyi 15.2.2004. 6 tomeraa tyttöä. 3 soopelia ja 3 trikkiä Ja siinä se unelmien soopelinarttu nyt sitten oli. Sijoitin Jensahan Bundle of Loven . Sijoituskoti osoittautui kuitenkin huonoksi valinnaksi. Koiraa en käyttänyt jalostukseen vaikka lonkat ym olivat kunnossa.(Koira oli elämänsä aikana kokenut jo ihan riittävästi). Koira elelee nykyisn uudessa kodissa sisarensa Lotan kanssa. Tämä pentue oli terveystuloksiltaan hyvä 6:sta pennusta 5 kuvattu. Kaikki terveitä lonkiltaan. Chesteristä halusin ehdottomasti jatkoa. Joten pyysin jalostuslainaan Jensahan Bouncing Loven "Nooran".
	C-pennut Nooran ja Lennyn Zinnia's Original Bluen pennut syntyivät 5.4.2007.  2 urosta ja 2 narttua. Tästä pentueesta Sera Jensahan Cool Choice on sijoituksessa. Terveys on tässäkin pentueessa kohdillaan. Kaikilla teveet lonkat ja silmät. Seralle on soopeliuros tarkan etsinnän alla.Aika näyttää jättääkö Sera minulle sen kauan kaipaamani soopeliunelman.